tiistai 5. toukokuuta 2009

Kevät...

Niin se vaan tämä kevät menee totuttuun nopeaan tahtiinsa... Joka vuosi huomaat, kesken kevään uusien ja vanhojen ihmeiden ihastelun, että äitienpäivä on jo ihan ovella...

Seuraava koru olkoon kaikkien äitien kunniaksi nimetty :)

" Emo "


Sorjan rungon keskellä pieni "pesä" jossa kaikilla on hyvä olla...



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille...
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , ,

6 kommenttia:

Jane Myrsky kirjoitti...

Kaunis, kevyt, herkkä koru, jonka kiven olet kyllä saanut hyvin kuvattua.

Mutta teit mulle kiusaa, toi Kevät... tuolla sai aikaan sen, että mulla on oma jukeboxi päällä.
Kas näin se meluaa, eikä tämä kappale mikään suosikki ole, ei huonokaan, mutta ei sitä viitsisi kauhean pitkään kuunnella ;)

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaan,
tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
kevät - Pystynkö mitään enää antaan,
konkurssin koin, en haluu enää maksaa,
kevät - Kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - Pystynkö mitään antaan?

Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö, panin peliin koko elämän....................

5. toukokuuta 2009 klo 23.27
Anonyymi kirjoitti...

On kyllä todella onnistunut suunnittelu!. Tuo kivi on kuin muotoutunut/kasvanut tuohon keskelle. Kaunis!

T. AnneKa

5. toukokuuta 2009 klo 23.33
Vuokko♥ kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
6. toukokuuta 2009 klo 19.07
Porkkana kirjoitti...

(mämmäsin sitten tuon edellisen :D) *huokaus* ....ihanan kevyen oloisia. ....todella kauniita....

6. toukokuuta 2009 klo 19.09
Tiina kirjoitti...

Tämä on kaunis :)

7. toukokuuta 2009 klo 7.56
Anonyymi kirjoitti...

UPEA!! Mikä kivi tuossa keskellä se on hyvän värinen jos nyt mun kone mitään totuuksia näyttää

-sv-

8. toukokuuta 2009 klo 21.09

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)